Ruuansulatus

RUUANSULATUS 

Yläasteelle tullessa muistin ruuansulatuksesta sen verran, että ihmisellä on jonkinlainen maha jonne menee kaikki ruoka, jonka jälkeen ne kakataan ulos.

Tosiasiassa prosessi olikin hieman monimutkaisempi... Hyvän opettajan, lukuisten kuvamonisteiden, parikeskustelujen, Stabilo-vihkomuistiinpanojen ja nimettömän muovitorson jälkeen muodostui päähäni asiasta vähän realistisempi kuva.

"Ai et safka meneeki nielust ruokatorven kautta mahalaukkuun, mis se on joku pari tuntii ja siel se mahaneste sulattaa sen velliks?"

"Joo, ja sit se velli menee sielt vähitelle ohutsuolee mis se niinku hajoo lopullisesti."

"Aaa kelasinki. Oliks se haima se joku mist tuli sitä neutraloivaa juttuu samaa aikaa ku sappirakost tulee sappinestet?"

"Kai? Siel ohutsuoles oli niit ihme nukkalisäkkeit. Nii siel ne kaikki elimistölle tärkeet jutut imeytyy verenkietoon."

"Sen jälkee niist mitkä ei oo viel sulanu tulee kakkaa!"

"Hei älä jaksa olla lapselline... Ulostetta, jonka peräsuoli sit poistaa."

"Hehe..."

Luusto

LUUSTO

Jos luista puhutaan, niin minä olen oikea ekspertti... Ainakin luiden murtamisessa.
Olen murtanut lapsuuteni ja nuoruuteni aikana enemmän luita kuin moni muu murtaa koko elämänsä aikana. Olen murtanut ainakin molemmat ranteeni, useita sormia ja häntäluuni pariin otteeseen. 

En tiedä olenko erityisen riskialtis, mutta yksi syy moniin murtumiini voisi olla vähäinen maidonjuontini. (En ole koskaan tykännyt...hyi)
Viime vuosina olen kuitenkin yrittänyt korvata kalsiumin saantiani tableteilla, jugurtilla ja jäätelöllä. Varsinkin jäätelöllä ;)

(Käden luut)

Sormien murtumistani peukaloluun murtuminen oli varmasti kivuliainta. Olin hyppimässä trampoliinilla ja hyppäsin vahingossa peukaloni päälle. Kävimme lääkärissä röntgenkuvissa, joista lääkäri totesi, että peukalon toisessa luussa (kuvassa oikealla keskellä) oli murtuma.

Sormi oli lastassa kolme viikkoa, jonka jälkeen sitä piti käyttää varoen. Nyt murtumasta ei ole jälkeäkään.

(Värttinäluu lat. Radius)

Kun mursin oikean ranteeni, luu joka tosiasiassa murtui oli värttinäluu. Värttinäluu on toinen kyynärvarren pitkistä luista, joka alkaa ranteesta ja päättyy kyynärpäähän.

Se on kahdesta luusta peukalon puoleinen ja näkyy kuvassa tummennettuna.

Mursin luun leikkiessäni kirkonrottaa. Juoksin 'pelastamaan' kaikkia, ojensin käteni suoraksi ja tajusin liian myöhään, että en pystyisi hidastamaan vauhtia tarpeeksi ennen seinää. Kämmen läiskähti seinään ja rysähdin koko painolla käteni päälle niin, että ranne taittui liikaa ylöspäin.

(Ranteen normaali liikkuvuus)

Käsi oli kipsissä vain kaksi viikkoa. Välilllä tuntuu ettei se ollut tarpeeksi, sillä ranteeni vieläkin kipeytyy helposti esim. pianoa soittaessa.

Koska olen nuori, luuni luutuvat aika nopeasti. Luutuminen tarkoittaa siis luukudoksen muodostumista. Kun käteen tulee murtuma, aktiivinen luukudos korjaa murtuman. Joskus luu voi myös luutua väärään asentoon. Toivon, ettei minulle käynyt niin ranteeni kanssa...

Solu - Kuka minä olen?

SOLU - KUKA MINÄ OLEN?

Kuka minä olen? Periaatteessa helppo kysymys, mutta siihen voi vastata monella tavalla. Monet vastaukset synnyttävät myös lisää kysymyksiä. Tässä lyhyesti:

Kuka minä olen? -Sonja Angelica Dallyn, viistoistvee tyttö Helsingistä
Mikä minä olen? -Tyttö, tytär, pikkusisko, nuori, ihminen: monimutkainen kokonaisuus joka liikkuu, syö ja hengittää ja joka koostuu miljoonista ja taas miljoonista soluista...

Eli minäkin olen saanut alkuni jotenkin näin:

Kunnes niitä soluja on noin 6o ooo ooo miljoonaa. Perintötekijöiden takia minusta sitten tuli minä ja sinusta sinä. Välillä tulee kuitenkin mietittyä miksi minun perintötekijät tekivät minusta juuri tällaisen, eikä esimerkiksi Penelope Cruzia.

Vaikka näitä soluja on ihan tajuttoman suuri määrä, niin ne silti kaikki toimii tavallaan ja niissä on kaikissa solulimaa ja solukalvo, useimmissa tuma ja soluelimiä.

Vaikeeta on kuitenkin kuvitella niiden kaikkien toimintaa ilman selkokielellä kerrottua, helposti ymmärrettävää demonstrointia. 

(Toisaalta en ihan usko että mun sisällä liikkuu noin paljon pikkuväkeä...)

Minä itse

MINÄ ITSE - biologian  kurssityö

Sain koulussa tehtäväksi tehdä jokaisesta kirjan kappaleesta tekstin tai jonkinlaisen kuvan/ristikon/biisin tms., jossa on tarkoitus käsitellä kappaleen aihetta omasta näkökulmasta. Joten loihdin tämän blogin jossa voin tehdä kaiken kätevästi postauksittain ilman hankalaa säätöä vihkojen ja monisteiden kanssa. Aika nerokasta...