lauantai 22. syyskuuta 2012

Luusto

LUUSTO

Jos luista puhutaan, niin minä olen oikea ekspertti... Ainakin luiden murtamisessa.
Olen murtanut lapsuuteni ja nuoruuteni aikana enemmän luita kuin moni muu murtaa koko elämänsä aikana. Olen murtanut ainakin molemmat ranteeni, useita sormia ja häntäluuni pariin otteeseen. 

En tiedä olenko erityisen riskialtis, mutta yksi syy moniin murtumiini voisi olla vähäinen maidonjuontini. (En ole koskaan tykännyt...hyi)
Viime vuosina olen kuitenkin yrittänyt korvata kalsiumin saantiani tableteilla, jugurtilla ja jäätelöllä. Varsinkin jäätelöllä ;)

(Käden luut)

Sormien murtumistani peukaloluun murtuminen oli varmasti kivuliainta. Olin hyppimässä trampoliinilla ja hyppäsin vahingossa peukaloni päälle. Kävimme lääkärissä röntgenkuvissa, joista lääkäri totesi, että peukalon toisessa luussa (kuvassa oikealla keskellä) oli murtuma.
Sormi oli lastassa kolme viikkoa, jonka jälkeen sitä piti käyttää varoen. Nyt murtumasta ei ole jälkeäkään.

(Värttinäluu lat. Radius)

Kun mursin oikean ranteeni, luu joka tosiasiassa murtui oli värttinäluu. Värttinäluu on toinen kyynärvarren pitkistä luista, joka alkaa ranteesta ja päättyy kyynärpäähän.
Se on kahdesta luusta peukalon puoleinen ja näkyy kuvassa tummennettuna.

Mursin luun leikkiessäni kirkonrottaa. Juoksin 'pelastamaan' kaikkia, ojensin käteni suoraksi ja tajusin liian myöhään, että en pystyisi hidastamaan vauhtia tarpeeksi ennen seinää. Kämmen läiskähti seinään ja rysähdin koko painolla käteni päälle niin, että ranne taittui liikaa ylöspäin.

(Ranteen normaali liikkuvuus)

Käsi oli kipsissä vain kaksi viikkoa. Välilllä tuntuu ettei se ollut tarpeeksi, sillä ranteeni vieläkin kipeytyy helposti esim. pianoa soittaessa.

Koska olen nuori, luuni luutuvat aika nopeasti. Luutuminen tarkoittaa siis luukudoksen muodostumista. Kun käteen tulee murtuma, aktiivinen luukudos korjaa murtuman. Joskus luu voi myös luutua väärään asentoon. Toivon, ettei minulle käynyt niin ranteeni kanssa...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti